Trimmauksesta

Parsoneissa löytyy kolmea eri turkkityyppiä, joita kaikkia voi esiintyä samassa pentueessa. Parsonia ei siis erotella eri muunnoksiin karvanlaadun mukaan, eikä kahden sileäkarvaisen yhdistelmä siksi takaa sileäkarvaisia jälkeläisiä.

Turkkityypistään huolimatta karvapeitteen tulisi muodostua luonnostaan karkeasta, likaa ja kosteutta hylkivästä päälyskarvasta ja pehmeästä, lämmittävästä aluskarvasta. Tämän ns. "tuplaturkin" ansiosta parsonia ei tarvitse pestä kovin usein. Monasti pelkkä harjaaminen riittää. Pesu kannattaa tehdä vain silloin kun koira on todella pyörinyt jossain tajunnan räjäyttävässä eritteessä. Näyttelyitä varten pesu kannattaa suorittaa riittävän ajoissa (noin viikkoa ennen), jotta karva ehtii asettumaan, eikä tunnu liian pehmeältä. Mitään hoitoaineita en suosittele.

Sileäkarvaisen (smooth) koiran siistimiseksi esimerkiksi näyttelyitä varten riittää usein kynsien leikkaus, häntätupsun leikkaaminen ja tarvittaessa tassukarvojen siistiminen.

Tässä kuvassa mallina Oona (P.P. Drama Queen)

Puolikarkea (broken) ja karkea (rough) turkki vaativat omistajaltaan enemmän ja turkki kunnostetaan nyppimällä. Yksilöllinen kasvunopeus ja se käytetäänkö koiraa esimerkiksi näyttelyissä, vaikuttavat kunnostamistiheyteen. 2-4 kertaa vuodessa on kaiketi keskimääräinen arvio, mutta itse tykkään pitää koirani hyvässä kuosissa turkin suhteen ja broken-turkkinen Nelli joutuukin käsittelyn alle noin 1,5-2 kuukauden välein.

Toiset ovat ehdottomasti sitä mieltä, että turkkia ei kannata pestä ennen trimmausta. Tästä, niin kuin monesta muustakin asiasta on varmaan yhtä monta mielipidettä kuin on tekijääkin.

Minun mielestäni juuri pesty, vielä hieman kostea turkki on helpoin trimmata, koska siitä saa hyvän otteen sormilla. Muutaman päivän kuluttua pesemisestä kuollut karva vielä oikein nousee irtonaisemmaksi, jolloin lopullinen huolittelu kannattaa tehdä.

Nyppimällä tehty trimmaus vie enemmän aikaa kuin trimmausveitsen kanssa, mutta lopputulos on usein siistimpi ja turkki säilyy pitempään huolitellun näköisenä.

Nyppiminen on myös siinä mielessä turvallista, että sillä harvoin saa isoja "lovia" aikaiseksi.

Itse pyrin nyppimään mahdollisimman kokonaisvaltaisesti koko koiraa, mutta toiset taas aloittavat määrätietoisesti päästä ja etenevät häntään. Tässä vaihtoehdossa tietysti näkee kättensä tuloksen, mutta työ on melkeimpä saatettava loppuun samana päivänä, ellei halua koiran kulkevan "karvahousut" jalassa.

Ylhäällä rough-turkkinen Nemo (P.P. Daddy Cool) ennen ja jälkeen trimmauksen. Kuvat on lähettänyt Anu Hietapelto, joka kertoi kyseiseen urakkaan menneen viisi tuntia, mutta lopputulos on huima. Eipä uskoisi samaksi koiraksi.

Ja sama koira vielä hieman vaaleammassa kuvassa.