Yhteystiedot

Kirsi Mäntynen
Suvantopolku 11
47490 MANKALA
(IITTI)
p.040-846 0572

kirsi3.neuvonen@gmail.com

UROSTIEDUSTELUT RIITTÄVÄN AJOISSA!

Materiaalin kopiointi ilman lupaa kielletty

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:439126 kpl

Uutisia

27.1.2018Hertan ja Nelsonin pennut syntyivät 14.1.2018Lue lisää »

2013 Kuulumiset

13.-15.12.2013 Kolmen päivän näyttelyturnee

Messukseskuksessa vietettiin kirjaimellisesti tulevan syksyn Maailmanvoittajanäyttelyn kenraaliharjoitukset. kolmena päivänä erinäisistä titteleistä oli kisaamassa lähes 30 000 koiraa ja meno oli sen mukaista. Omista koiristani mukaan karkeloihin oli ilmoitettu Nessi ja Nelson. Fanni jätettiin kannustamaan kotijoukkoihin.

Perjantaina aloitettiin Helsinki Winner-kisan merkeissä. Tuomarina Mieke Jansen-Kalshoven Alankomaista. Junioriuroksia taisi olla peräti 11 (kohtuuttoman kalliin näyttelyluettelon vuoksi en ostanut sitä yhtenäkän päivänä). Nelson sai ERI:n, mutta ei sijoittunut enää kilpailuluokassa. Nessille veteraaniluokassa ERI,SA, VEK1 ja HeVW-13 -titteli sekä VSP-veteraani sijoitus. Olin enemmän kuin tyytyväinen päivän tulokseen.

Precious Pearl A'Primo "Nessi" Helsinki Veteran Winner -13

Precious Pearl Gladiator "Nelson" JUN,ERI. Photo: Jaana Lappalainen

Lauantaina Pohjoismaiden Voittajanäyttelyssä jännitettiin peräti neljän P.P-kasvatin voimin. Tuomarina Hans Lehtinen Suomesta. Ensimmäisenä urakoi Nelson, saaden JUNioriluokassa EH:n. Valiolukan uroksissa P.P Casanova "Topi" sai ERI,SA ja sijoittui viidenneksi seitsemän kisanneen kumppaninssa joukossa. Yli viiden vuoden näyttelytauon jälkeen urosten veteraaniluokkaan oli ilmoitettu P.P Bottom Line "Vili", joka joutuikin kisaamaan todella kovassa seurassa. Danscan's Frederik (Nelsonin isoisoisä), Miselin Maxfactor ja Maitomiehen Morgan olivat kaikki kansainvälisiä valioita ja tittelirivistö oli melkoinen jokaisella. Hyvillä mielin täytyy todeta, että Vili oli äärimmäisen hyvässä kunnossa, esiintyi edukseen ja yhteistyö Ellan kanssa oli kaunista katseltavaa. Aivan ansaitusti ERI,SA ja VEK4. Päivän kruunasi Nessin ERI,VEK1 ja PMVV-13 sekä VET-VSP sijoittuminen. Kasvattajaluokassa kävimme kumartamassa toiselle sijalle ja vaikka KP:tä ei tullutkaan, niin kasvattajaluokka on aina hieno saavutus ja siellä on kunnia käydä esittämässä kasvattejaan. Kiitos mukana olleille. 

My Precious Pearl - rakas aarteeni

3xVSP-VET, HeVW-13, PMVW-13 ja VW-13

Sunnuntaina turnausväsymys alkoi jo painaa ainakin allekirjoittaneessa. Tuloksista päätellen koiria se ei tuntunut haittaavan. Juniorikoiria oli ilmoitettu niin monta, että heidät oli jaettu toiselle tuomarille. Marek Lewandowski Puolasta arvosteli Nelsonin seuraavanlaisesti:

Good type, nice head, dark eyes, long neck, very good topline & downline. Good angulation, free movement. JUN,ERI 

Yhdentoista muun kisanneen ja kovatasoisen juniorikehän kilpailuluokassa ei jatkosijoittumista.

Nessi oli parsonkehän viimeinen yksilösuorittaja. Tuomarina Alberto Marengoni Italiasta. Jännitys oli hirmuinen ja huomasin sen tarttuvan Nessiinkin, joka ei olisi malttanut millään esiintyä kunnolla. Kuvioita sotki sekin, että tuomari olisi halunnut arvostella koiran pöydällä. Onneksi saimme kuitenkin luvan esiintymiseen lattialla. Jännittämisestä huolimatta tuomari piti näkemästään ja arvosteli seuraavanlaisesti:

10 years. Feminine and typical subject with nice head and expression. Good general proportion and profile. Excellent coat and pigmentation. Good tailset and sound movement for age. In a great condition! ERI,SA,VEK1,VW-13,VSP-VET ja mikä parasta PN3!!!  Huimaa :O)

Tämä on sellainen tittelirivistö, että saattaapa olla ainutkertainen komemus. Vasta nyt muutamien päivien jälkeen sen alkaa tajuamaan. Hieno viikonloppu, hieno kokemus ja hienoja ja yllättäviä käänteitä kehässä. Koiranäyttelyä parhaimmillaan. Kiitos kaikille kannustajille ja mukana kisanneille, sekä muille menestyneille. Ja tietysti oli hienoa nähdä myös Nelsonin sukulaisia team-Danscan'sista :O)

22.10.2013 Maailma matkaa janallaan, aika kulkee kulkuaan

Eipä tiennyt vielä vuosi sitten tämä neitokainen maailman menosta juurikaan mitään. Kokemukset rajoittuivat pentulaatikon ja olohuoneen väliin ja ehkä muutamaan ulkona olemis yritykseen.

Nyt tästä pentulaatikon vantterimmasta tytöstä, Sirusta (P.P Globe Hope) on kasvanut erittäin kaunis ja sopusuhtainen koira. Kotinurkilla käytiin kurittamassa veikkaa ja harjoittelemassa ensimmäistä mejä-jälkeä. Ensi keväänä on sitten hieman helpompi aloittaa kunnollisempi treenaaminen, kun hajunystyrät on jo valmiiksi herätelty. 

Precious Pearl Globe Hope "Siru" 13 kk

Siru ja "salamahäntä"

Hieman pidempi aika on vierähtänyt tämän komistuksen kuulumisista. B-pentueen Vili (P.P Bottom Line) täytti äskettäin 8 vuotta ja täytyy sanoa, että vuodet eivät kyllä tätä miestä pahenna. Päinvastoin! Kaveri on pysynyt hienossa kuosissa.

P.P Bottom Line "Vili", kuva Ella Koivu

Vili 8v, kuva Ella Koivu

Vuosi sitten, tänä samaisena päivänä, jouduin tekemään elämäni rankimman päätöksen ja saattelemaan rakkaan Nellin ikiuneen. Sydämeen sattuu vieläkin. Kovasti.

Kuva on vuosi sitten elokuulta, kun vielä elättelimme toivoa sairauden voittamiseksi.

Olet ajatuksissani pikkuinen, aina. 

Ihanainen Nelli-mamma

Kolme sukupolvea: Nessi, Fanni ja Nelli

6.10.2013 Syntymäpäiviä ja erikoisnäyttelyä

Tämä päivä oli ikimuistettava myös kahdeksan vuotta sitten. Silloin aamuyön tunteina näki päivänvalonsa Precious Pearl B-pentue. Asuimme evakossa Juhan porukoiden kesämökillä, joka ei todellakaan ollut tarkoitettu talviasuttavaksi eristyksien sen paremmin kuin kantovesien ja ulkovessojenkaan suhteen.

Kovin kummoista digiaikaakaan ei silloin vielä eletty, ainakaan meidän taloudessamme. Kotisivujen päivityksestä huolehti Lehtosen Anne (ent.Lohvansuu) sen mukaan kun hänelle paperikuvia lähettelin ja hän niitä sitten sivuille skannaili. Ja pentukuvien ottaminen oli sitä, että napsittiin 12 kappaletta paperikuvia, vietiin ne kehitykseen ja toivottiin parasta. Jos kuvat olivat heilahtaneita tai muuten epäonnistuneita, niin sitten sama uusiksi.

B-pentueesta on siis ainoastaan perinteisiä valokuvia, joista nyt olen ottanut kuvat digikameralla. Olisihan negoista voinut paremmatkin teettää, mutta näillä mennään nyt. Syksy oli kuitenkin sen verran ikimuistettava, että tässä muutama kuvia muutamista tähtihetkistämme. 

Armaksesta, P.P. Blanco leivottiin vuosien saatossa Kansainvälinen muotovalio kolmen muun maan valioitumisen lisäksi. Vilistä, P.P. Bottom Line saatiin Suomen muotovalio ja velipoika Panu, P.P. Braveheart ylsi nopeassa tahdissa kisaamaan agilityn ylempään eli kolmosluokkaan. Harmittavat selkäongelmat estivät kuitenkin täysipainoisen kisaamisen valioitumiseen asti. Huvin vuoksi harrastus jatkuu edelleen. Panu osoitti myös jäljestystaitonsa muutamassa mejä-kokeessa. Olisikohan se nyt se eläkepäivien uusi harrastusmuoto? Rasmus, P.P. Black Magic elää kotikoiran elämää ja pentueen ainoa tyttö Vilma, P.P.Beautyspot on pyöräyttänyt maailmaan yhden ihanan pentueen ja pitää pomon paikkaa Vähäkosken Sarin (kennel Celloco) perheessä.

Niin hieno pentue, että päätin toistaa yhdistelmän vuotta myöhemmin. Eikä tullut huono siitäkään :O)

Nelli-mamma ja B-pesue. Vilmalla merkki hännässä.

Armas, Vilma, Rasmus, Panu ja Vili

pikku-Panu

pikku-Vili

Armas ja Vilma ja "jouluksi kotiin"-paketti

Takaisin nykyhetkeen ja vuotuiseen erikoisnäyttelytapahtumaan, jossa tänä vuonna oli kasvattejanikin edustettuna taas pitkästä aikaa niin paljon, että sain aikaiseksi kasvattajaryhmän.

Näyttelyyn oli ilmoitettu kaikkiaan 200 koiraa, joten tuossa määrässä jo erittäin hyvän saaminen on mielestäni hieno suoritus. Kaikki mikä tulee sen päälle on pelkkää plussaa.

Meidän porukasta pisimmän korren veti Nelson, sijoittumalla junioriurosten toiseksi saaden ERI,SA. Poika pääsi pyörähtämään vielä paras uros kehään ja kasvattajaluokkaan, parantaen esiintymistään koko ajan, vaikka muita sijoittumisia ei tullutkaan.

Nelsonin sisko Lissu sai juniorinartuissa EH:n ja kauniin arvostelun. Nyt odotetaan, että tyttö saa hieman lihaksia ja katsotaan sitten keväällä uudelleen. C-pentueesta olivat edustamassa Topi, saaden valioluokan uroksissa ERI:n, mutta ei jatkosijoittumista ja Helmi-sisko avoimen luokan nartuissa, saaden ERI:n, mutta ei jatkosijoittumista. Hieno saavutus kun ottaa huomioon, että narttujakin oli peräti 28. Taisi olla näyttelyn suurin luokka. Nessi edusti veteraaneissa, saaden EH:n hyvällä arvostelulla.

Kasvattajaluokkaan lähdettiin edustamaan aika erityyppisin koirin, mutta se on niin harvinaista herkkua, että silloin mennään kun on mahdollisuus. Mukana ryhmässä olivat Helmi, Nessi, Topi ja Nelson. Saamisena kuitenkin kunniapalkinto, KP.

Alan Smallin, GB arvostelu kuului seuraavanlaisesti: Team moving uniform with various types. :O)

Ja Nelsonin arvostelu by Patrick Dooner, Irlanti: Very typical parson type of today. Good head. Little bold in the eye. Good neck. Good topline. Lovely front and rear end, allowing the dog to move verywell. Exellent coat and tailset. Good size.

Vielä kerran kiitos kaikille kasvattieni esiintuomiselle ja mukana olemiselle ja kiitos Katjalle Nelsonin handlerina toimimiselle kasvattajaryhmässä.

Nelson 13 kk. Kuva Marko Tuliniemi

Päivän saldo: Kasvattajaluokan KP ja Nelsonin junioriluokan toinen sija kera SA:n

17.9.2013 Patikointia kuin viimeistä päivää

Ja sitähän se on. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja jos tätä kestäisi kerralla pitempään, niin paitsi että saisi lonkkavian, niin varmaan tämäkin alkaisi maistua puulta. Yksi välipäivä tuli vietettyä patikoinnin osalta, mutta sekin käytettiin paikalliskulttuuriin tutustuen. Fanni tosin käväisi isännän kanssa lintumetsällä ja vaikka kaksi riekkoa olikin ampumaetäisyydellä, niin sen verran taisi unihiekkaa olla silmissä, että tiput välttivät toistaiseksi exoduksen.

Viimeisenä päivänä lähdimme tuttuun maastoon Hammastunturin erämaa alueelle. Ohutta yläpilveä leijui yllämme alkumatkasta, mutta takaisin päin tullessa aurinko alkoikin taas pilkottamaan.

Tässä taas kuvakavalkaadi päivän retkestä ja laulun sanoin: ruska loistossaan kuin satu on.

Rautujärven rannalla

Hei kaveri! Tuu ulos sieltä!

Kahvitauko

Tunturipuron kauneutta

Rautujärvi

"Havukka-ahon ajattelija"?

Herra ja Rouva Lapintirppa, Hammastunturi, asunto 44, Ivalo

Kukkivia kiviä

Kaiken tämän kauneuden keskellä oli Moto pistämässä ikimäntyä pinoon

Näihin kuviin ja tunnelmiin... kunnes jälleen tapaamme. 

15.9.2013 Lapin luonto luo outoa taikaa...

Kovalla työllä ansaittu viikon vapaa ja suuntana pohjoinen. Ivalossa ei ole tullut käytyäkään kolmeen vuoteen. Fannille ja Nelsonille tämä retki ja lapin maisemat ovatkin siis ihan uusi kokemus.

Luvassa oli siis patikointia, patikointia, vähän metsästystä ja kalastusta ja patikontia. Satuimme paikalle niin sanotusti kreivin aikaan, sillä ruska on täällä parhaimmillaan ja tuulisimmilla alueilla lehdet alkavat jo putoilemaan puista. Kelit eivät voisi olla parempia. Päivälämpötila on noin 15-20 astetta ja aurinko hellii matkailijaa loppukesän lämmöllä.

Kuvat kertokoot jälleen omaa tarinaansa. 

Vaikka ihan ensiksi vielä kertaalleen ISOT ONNITTELUT 13.9. 1 vuotta täyttäneille G-pentueen jäsenille. Mihin se tuo aika oikein vilahtaa? Vastahan ne syntyivät.

Kiilopää, Saariselkä

Juomatauko

Vilvoittelua tunturipurossa

Suunnan tarkistus

Ivalon Pasaskankaan aarnimetsä

Kohti uusia seikkailuja

Nelson 1 v

Fanni

Nessi 10 v

Lappilainen Play Boy-pupu?

Syksyn väriloistoa Ivalonjokivarressa

Metsämies ja saalis

Kolmas patikointipäivä postimiehen jäljillä

Lapissa hiekkakin kukkii ruskan väreissä

2.9.2013 Maakuntamatkailua MEJÄ:n merkeissä ja 10-vuotis synttäreitä

Viikonlopun vapaat vierähtivät kuinkas muuten kuin koiratouhuissa. Kuvittelin tämän vuoden mejä-touhuilun olevan jo pulkassa, mutta yllättäen sainkin tiedon pääsystä parsoneitten mejä kokeeseen Ilmajoelle. No viikonloppuhan oli pedattu etukäteen vapaaksi juuri tällä ajatuksella, joten ei kun kamat kasaan ja kohti pohjanmaan lakeuksia. Oikeastaan koskaan aiemmin ei ole pohjanmaalla tullut käytyä kuin pikaisesti koiranäyttelyssä, joten tässä kahden päivän reissussa pääsi totisesti näkemään sen, jotta ei kehu "pohoojaalaaset" turhaan itteään. Siellä on ihan oikeasti kaikki vähän suurempaa kuin täällä. Ja mitkä mejä-maastot! Kyllä kelpasi jälkeä tallata niin oppaan kuin ohjastajankin roolissa.

Koepaikkana toimi paikallisten metsästysseurojen ylläpitämä ja omistama keskus, Riistavalli. Entisen suojeluskuntatalon tiloihin viimeisen päälle saneeratuista tiloista löytyi kaiken kattava muonitus, majoitus ja kokoustilat. Löytyi hallitilaa keinoputkistolle, agilitykenttää, saunarakennusta ja mökkimajoitusta. Jos joku miettii jo ensi vuotta ja sitä kannattaako lähteä, niin lämpimästi voin suositella. Paikallisten karpaasien rempseä asenne ja auttamishalu tuli myös testattua niin jäljentekoavun kuin puhjenneen autonrenkaan huollattamisen merkeissä.  

Riistavallin päärakennus

Minä ja "karvakopla" yövyimme mökkimajoituksessa. Mökki oli jaettu väliseinällä kahteen osaan ja kummassakin oli kaksi kerrossänkyä, joten petipaikkoja kyllä löytyi. Lähimetsässä ehdittiin käydä vähän poseeraamassakin ulkoilun lomassa. 

Kukkuu, kuka siellä?

Tytöt olivat siis ainoastaan turisteina mukana ja Nelson oli se joka kisasi. Sunnuntai aamu valkeni aurinkoisena, mutta iltapäivän puolella pilviä alkoi kerääntyä ja kuinka ollakkaan, niin taivas repesi juuri sillä hetkellä kun Nelson starttasi omalle jäljelleen. Tiedä häntä sitten johtuiko vesisateesta, pohjalaisesta maisemasta, yön kulkijoista vai oudosta maastotyypistä (heinittynyt hakkuaukko), mutta kovasti oli pojalla ihmettelemistä alkumakauksen jälkeen. Homma ei meinannut edetä mihinkään. Koira tuli useaan otteeseen minun luokse ja katsoi siihen malliin, että "ootko ihan tosissas, että tässä pitäisi vesisateessa lähteä tuota kropatonta jalkaa etsimään!" Siinä sitä sitten seisottiin ja ihmeteltiin useaan otteeseen, että lähteäkkö vai ei. Hukkahan siinä lopulta peri. Uuden alun jälkeen motivaatio oli noussut sen verran, että Nelson mennä viipotti reipasta vauhtia ensimmäiselle kulmalle ja siitä pienellä pyörähdyksellä seuraavalle osuudelle. Siellä taas heinittyneellä suolla tuli totaalinen stoppi ja sama ihmettely alkoi uudelleen. Tsemppaamisella päästiin liikenteeseen ja toiselle kulmalle ja siitä viimeiselle osuudelle, jossa ihan jäljen vierestä lähti metsäkanalintu. Kiellosta huolimatta Nelson päätti lähteä perään, mutta pysähtyi sitten tuumailemaan linnun suuntaa ja oikea aikainen kehoitus jäljelle tuotti tuloksen ja poika kääntyi kuin kääntyikin takaisin, palasi jäljelle ja jatkoi sitä pitkin kaadolle, niin kuin ei koko episodia olisi ollutkaan.

Uskomaton pikku kaveri, joka jaksaa hämmästyttää ja kummastuttaa minua aina vaan uudelleen ja uudelleen. Jäljestysinnon puuttuminen ja lukuisat kehoittelut tiputtivat pisteitä ja yhdestä hukasta huolimatta tulokseksi siis AVO3, 29p.

Kaikesta huolimatta se tuli selväksi, että pojassa on potentiaalia. Nyt odotellaan pikku pakkasia, jotta päästään hirvikärpäsistä. Sitten tehdään vielä muutama harjoitusjälki ennen lumia ja jäädään hyvillä mielin odottamaan ensi kevättä ja uusia kokeita.

Tänään lepäiltiin viikonlopun reissusta ja juhlittiin Nessin 10-vuotsi synttäreitä ja samalla meikäläisen kasvattajauran alkua. Kun A-pentue 10 vuotta sitten syntyi, niin silloinkin oli todella lämmin ja kaunis syksy. Onnittelut vielä pesueen muille jäsenille, Rodille ja Nastalle ja lämpimät ajatukset joukosta jo poistuneille Rillalle ja Murulle.

Ja nyt kun kerran suurimpaan osaan näyttelyistä yli 10 vuotiaat veteraanit pääsevät ilmaiseksi, niin mehän taidetaan ottaa talven ohjelmistoon pieni turnee :O)

Precious Pearl A'Primo "Nessi" 10 vuotta / 10 years

13.8.2013 Mieletön miniloma

Niin siinä vaan voi käydä, että jos lomaa on vähän ja sen suunnittelee oikein, niin siihen saa mahtumaan aikas paljon tapahtumia ja joskus se tulee se lottovoittokin.

Yhdeksän päivän mittainen loma kautta vapaapäivien jakso aloitettiin Turun kaikkien rotujen koiranäyttelyllä. Mukana matkasivat Nelson ja Nessi. Alankomaalaisen tuomarin Theo Van Der Horstin mielestä Nelson oli kookas ja liian laiha, joten tulokseksi tuli JUN2, EH. Nessi sen sijaan sai tuomarin kielenkannat aukeamaan ja kehuja sateli niin lihaskunnosta kuin purukalustostakin. Veteraani rulettikin oikein kunnolla koko rahan edestä ollen ROtunsa Paras VETeraani sekä paras narttu ja Vastakkaisen Sukupuolen Paras.

Tässä Nessin, P.P A'Primo arvostelu

10 years, very good breed type, in good condition, nice head, good ears, dark eyes, keen expression, good sissor bite, strong muzzle, good front & angulations front & behind. Exellent body, good tailset, harsh, broken coat. Exellent mover. Well handled. ERI,SA, ROP-VET, PN1, VSP

Ja kuten sanottua, niin ei se Nelsoninkaan (P.P Gladiator) arvostelu mikään huono ollut

Good breed type, maximum size, maskuline head, good ears, eyes & bite, a bit skinny, enough angulation in front & behind, spannable, loose skin a bit thin, coat could be harsher, movementi a bit loose in front. JUN2, EH

Sitten kun oli tästä huumasta pästy, niin käytiin Lempisen Mikan kanssa huumaamassa itsemme pennun tuoksulla. Ensin Elinan ja Markon luona nuuskuttelemassa Legon pesuetta ja sitten Paraisilla Lupen ja Topin jälkikasvua. Olisihan niistä voinut muutaman taskuunkin pistää :O)

Seuraava päivä 4.8 alkoikin sitten kukonlaulun aikaan klo 3, kun starttasimme Nelsonin kanssa kotikulmille mejä-kokeeseen. Kotikenttäetua oli sen verran, että kun olimme päässeet ylituomarin puhuttelusta ja laukauksensietotestistä, niin kipaisimme kotiin vällyjen alle muutamaksi tunniksi nukkumaan.

Nelson starttasi lopulta päivän viimeiselle ja ehkä kuumimmalle jäljelle klo 14. Lämpömittarin näyttäesä + 27 astetta. Sinä meinasi loppua kunto niin koiralta kuin perässä kulkijoiltakin. Melkoisella tahkoamisella kuitenkin AVOimen luoka kolmostulos. Ja tulokseen johtaneen tarinan voitte lukea tästä.

Nelsonille osoitetaan alkumakuu ja Nelson tutkii pitkään ja hartaasti veretettyä aluetta. Ohjatusti alun krepitys. nelson jäljestää suurimmaksi osaksi verijälkeä ilmavainulla, mutta kun hiirijahti on mielessä, tarkentuu kirsu maan pintaan kiinni. Ensimmäisen osuuden alkupuoli pientä aaltoliikettä jäljen molemmin puolin, ryyditettynä muutamalla pienellä pistolla. Osuuden loppupuolella Nelson lähtee tarkastamaan läheisen kuusen alustoja, pyörii ja syhertää. Ohjaajan kehoitukset kaikuvat kuuroillle korville ja tästä ilosta Nelsonille tuleekin sitten hukka. Uusi aloitus puhtaalta jäljeltä. Ihan osuuden lopussa käydään perhos- ja kärpäsjahdissa ja kivenkolokin piti samalla tarkastaa, mutta palaa hetken kuluttua työhön ja tullaan kulmalle. Makuun Nelson osoittaa ja tutkii todella täydellisesti.Toinen osuus alkaa nyt vauhdilla jäljen oikealle puolelle niin kauas, että toinen hukka. Uusi aloitus ohjatusti. Pienellä aaltoilulla edetään toista osuutta. Nyt alkaa jostain läheltä kuulua koiralauman haukunta, tämä hieman pelottaa nuorta miestä ja Nelson hakee turvaa ohjaajasta, mutta lopulta rohkaistuu ja kulkee jälkitarkasti toiselle kulmalle. Kulma taas erinomaisesti merkaten. Kolmas osuus alkaa ja nuoren Nelsonin vauhti hieman hiipuu ja jälkitarkkuus kasvaa. Kaadosta nelson on kovasti innostunut. Nelsonista voisi sanoa, että vain peruutustutka puuttuu. Ikä ja harjoitus tämän pikku-ukon kohdalla tuo mukavia tuloksia tulevaisuudessa. AVO3/21p tuomari: Tuula Pekkalin

 

Kuvateksti

No ehhei, eipä tainut tietää tyttö ehhei, millaisen jymy-yllätyksen pikku-ukko päätti järjestää seuraavaan viikonvaihteeseen.

Lauantaina oli tietysti taas koiranäytelmiä. Tällä kertaa Porvoossa, jossa mukana olivat sisarukset Nelson ja Lissu sekä Fanni. Päivä oli Erittäin Hyvä, sillä tuomarina ollut Marja Talvitie olisi junioreiden kohdalla halunnut lisää pohjavillaa ja Fannille lisää korkeutta. Tällä kertaa siis Nelsonille JUN1,EH, Lissulle JUN3,EH ja Fannille AVO3,EH.

Näytelmien jälkeen tietysti pikaisesti verettämään seuraavan päivän koejälkiä ja valmistautumaan sunnuntain mejä-kokeeseen. Lähtökohdat eivät näyttäneet kovin lupaavilta, sillä Nelson oli jo parin päivän ajan ollut huonolla syömingillä ja syykin selvisi sunnuntai aamuna - Fanni aloittu juoksut. Että silleen...

11.8. aamu valkeni miltei kymmenkunta astetta viileämpänä kuin edellisenä viikonloppuna ja arpa suosi meitä siinäkin suhteessa, että pääsimme oman ryhmämme ensimmäiselle jäljelle.

Hihnan päässä oli kuin eri koira. En ollut uskoa silmiäni, kun kaveri eteni muutamaa hihnanmittaista tarkistuslenkkiä lukuunottamatta ensimmäiselle kulmalle. Toinen osuus lähes edellisen toisinto. Kolmannella osuudella mammalle aiheutettiin rytmihäiriöitä päättämällä istua ja tuumailla muutama minuutti ja pulahtamalla sitten läheiseen kuraojaan kahlailemaan ja ettei siinä olisi vielä ollut kaikki, niin ennen kaatoa ollut kaatunut kuusenalustakin piti tutkia joka suunnalta. Tässä vaiheessa luulin meidän jo olevan kaadon väärällä puolella. Kun rakas perhospoikamme sitten päätti kuitenkin jatkaa matkaa ja näin hetken kuluttua hirvensorkan edessämme ja kulin tuomarin kiitokset takanamme, niin itkuhan siinä pääsi. Häpeilemättä voin myöntää, että nyt minä tiedän miksi äidit itkevät lastensa joulu ja kevätjuhlissa. Olkoonkin, että jonkun mielestä nämä ovat vaan koiria, mutta kun kymmenen vuoden työ tämän harrastuksen parissa palkitaan, niin kyllä siinä on tunteet pinnassa.

Ja eihän se onnen huuma vielä tähän loppunut. Jaossa oli myös Länsi-Kymen Kennelyhdistyksen AVO ja VOI koirien mejä-mestaruus ja koska muita ykköstuloksen saaneita avoimen luokan koiria ei ollut, niin Nelson pokkasi myös AVO koirien vuoden 2013 mejä-mestaruustittelin. Melkoisen pommin pudotti poika loman päätteeksi. Ja meillä kun oli tavoitteena tälle kesälle käydä kokeissa niin sanotusti maksetuissa harjoituksissa :O)

Terriereillä oli veto päällä muutenkin, sillä VOIttaja luokan ja vuoden 2013 mejä-mestaruuden otti airedalenterrieri Keltsi, ohjaajansa Minnan kanssa täysin pistein.

 

VOI-mejä mestari 2013 airedalenterrieri Energetics Calamity Jane "Keltsi" & 2013 AVO-mejä mestari Precious Pearl Gladiator "Nelson". Tuomarit Marita Gagneur ja Leo Räsänen. Kuva Riitta Leino-Malmgren

Tässä vielä Nelsonin koeselostus

Nelson rauhoitetaan ja opastetaan matkaan. Kaikki osuudet mennään aivan jäljen tuntumassa. Makuut merkataan hyvin pysähtyen. Kulmat pienin rengastuksin. Kaikilla osuuksilla tehdään muutama pisto jäljen sivuun. Viimeisellä osuudella ojassa läträttiin ja saatiin voimia kaadolle. Sorkan nuuhki. Tänään varmuus ja etenevyys kärsi hieman nelsonin jäljestyksessä. Muuten erinomainen suoritus koiralta ja ohjaajalta. AVO1/46p. Tuomarina Leo Räsänen

Ja tietysti muutama potretti tästä vasta 11 kuukauden ikäisestä Hessu Hopottimestamme pokaaleineen :O) 

Kiertopalkinnot sivuilla ja henkilökohtainen keskellä

2013 AVO-mejä mestari Nelson 11 kk

Viikon saldo AVO3/21p ja AVO1/46p

15.7.2013 Kesäleikkejä ja aurinkoa

Kesä on kauneimmillaan ja eikä keleissäkään ole moittimista. Niin koirat kuin allekirjoittanutkin nauttii täysin siemauksin luontoäidin suomasta lämmöstä ja Kymijoen vilvoittavasta syleilystä. Kuvat kertonevat jälleen enemmän kuin tuhat sanaa, joten... 

Fanni & Nelson

Vesipeto-Nelson

Tuplanouto

Tuplanouto Vol 50 tai jotain...

Viikonloppuna saimme kuulla myös iloisesta perhetapahtumasta. Varhain lauantaiaamuna tuli viesti, että Topin ja Lupen pennut ovat syntyneet. Kolmen komean pojan ja kahden suloisen tytön seikkailuja ja kuulumisia pääset lukemaan Saariston poppoo -sivuilta sekä kasvattaja Elinan SCREAM CRACKER'S sivustolta. Onnea kaikille asianomaisille.

1.7.2013 ERInomainen viikonloppu 

Viikonloppu vierähti näyttelyiden merkeissä. Lauantaina olimme Hämeenlinnan Lammilla ja sunnuntaina Tuusulassa. Lauantain näytelmissä mukana olivat Nelsonin ja Fannin lisäksi siskokset Lissu ja Lili, jotka korkkasivat niin ikään virallisen näyttelyuransa. Kyllä oli taas hienoa pitkästä aikaa nähdä näin edustava joukko omia kasvatteja kehässä, etenkin kun arvostelut olivat mannaa korville. Toki parannettavaakin on mm esiintymisessä ja kropan "täyttymisessä", mutta kaikki perusasiat olivat kuitenkin kunnossa: mittasuhteet, luusto, rotutyyppi ja ennenkaikkea liikkeet. Mä olen N I I I I N onnellinen ja ylpeä tästä kehittymässä olevasta nuorisosta ettette uskokaan. Kiitos tietysti myös Sarille ja Anulle, jotka toivat koirat paikanpäälle. Nyt vaan tsemppiä harjoittelun kanssa vaikka mätsäreiden kautta ja eiköhän oteta ensimmäiseksi kunnon tavoitteeksi menestyminen parsoneitten erkkarissa syksyllä.

Tätä samaa mannaa olisi luvassa myös uusille innokkaille harrastajille, sillä vastaavanlaisesta yhdistelmästä on syntymässä heinäkuussa pentuja. Siinä tämän pentueen Leo-isän sisko Lupe odottaa pentuja Topille, joka on Minni-mamman veli. Muutama pentu saattaa vielä olla vapaana ja niitä voi tiedustella Elinan kautta (0400-754454) tai sähköpostitse (tuliniemi@screamcrackers.fi).

Linkki sivuille löytyy: http://screamcrackers.wordpress.com/pentuja-puppies/

Tässä vielä tuloksia ja muutama kuva viikonlopulta. Hämeenlinnassa siis Nelson (P.P. Gladiator) JUN2, eri ja Jetta Tschokkisen arvostelu:

9 kk, hyvän kokoinen ja tyyppinen. oikeat pään linjat, hieman pitkät korvat. Tummat silmät. oikea purenta. Hyvä kaula. Voisi olla paremmin kulmautunut edestä. Ikään nähden hyvä runko. hieman viisto lantio. Hyvä takaosa. Hieman korkeat etuliikkeet, muuten hyvät. Ohuehko karva tänään. Itsevarma.  

Nelson

Ja Fanni AVO,eh:

Hyvän kokoinen, feminiini narttu. Voisi olla raajakkaampi. Hyvät päänlinjat. Tummat silmät, kevyet korvat, hyvä kaula ja runko. Tasapainoisesti kulmautunut. Tiivis karva. Riittavän yhdensuuntaiset liikkeet. Kulkee hieman takakorkeasti, vauhdikas esiintyminen.

Narttujen junioriluokassa P.P Grande Illusion Lissu JUN2, eri

Lissu ja pöyhkeä turkki

P.P Golden Lily "Lili" JUN, eh. Hieno arvostelu, jota tänään verotti ohut karva, niin kuin Nelsonillakin. 

Vahingosta viisastuneena mainittakoon, että Lilin "parempi" puoli on ehdottomasti juuri vastakkainen kuin kuvassa :O)

Tuusulassa ensimmäinen serti oli jo miltei kielenpäällä. Maija Mäkinen antoi erin ainoastaan kahdelle urokselle. Toinen oli käyttöluokan koira Tupla-Täplän Toivoa Täynnä, joka oli myös VSP ja toinen oli Nelson. Jälleen karvan puuttuminen jätti sa:n saamatta ja ehkä myös nuori ikä. Arvostelu on kuitenkin lupaava.

9,5 kk. Maskuliininen nuorukainen, jolla hyvät mittasuhteet. Hyvä pitkä pää, korvat, silmät, purenta ja kaula. Hieman pysty olkavarsi. Ikään sopiva runko. Hyvä suora häntä. Hyvät käpälät. Ei parhaassa turkissa tänään. Kevyt liike, jossa hyvä tasapaino. Hyvä käytös.

Fannille AVO,h ja hieman ristiriitainen arvostelu etenkin korvien kohdalla :O)

Hyvä sukupuolileima, siro, hieman matalaraajainen narttu. Hieman narttumainen pää. Kevyet korvat. Hyvät korvat ja silmät. Sopivasti kulmautunut edestä. Hyvä runko. Hyvä suora häntä. Kevyt luusto. Kovin lyhyt karvapeite. Liikkuu hyvin edestä. Hyvä tempperamentti. 

Viikonlopusta innostuneena tänään lähtikin sitten neljät ilmot näyttelyihin ja neljät mejä-kokeeseen. Jääkaapissa on jo pari päivää muhinut veripullo ja jälkiä harjoitellessa kasvatellaan kuukauden päivät turkkia ennen seuraavia koitoksia.

28.6.2013 Oi niitä aikoja 

Fessys Juniper "Nelli" 28.6.2000 - 22.10 2012

Nelli kuvattuna muutamaa päivää vaille 7 viikkoisena yläkuvassa ja alakuvassa 16.8. 2000 vain hetki sen jälkeen kun olin tuonut sen kotiin pitkän ja hartaan odotuksen jälkeen. 

27.6.2013 Aikalisä ja lisää kierroksia koneeseen

Oli lääkärin tuomio, kun maanantaina kävimme Nelsonin kanssa varvaskontrollissa. Olin jo varmuuden vuoksi varannut heinäkuun alkuun leikkausajan, koska vielä kaksi viikkoa sitten olin varma, ettei jalka alkaisi kuntoutumaan. Nyt on poika päästellyt enempiä höyryjä koneesta ja pistänyt kierroksia koneeseen siihen malliin, että heikkohermoisempia hirvittäisi. Ja mikäs on noilla välityksillä pistellessä. Mootorin ylikuumenemisesta pikku-ukko on huolehtinut itse kroolailemalla Kymessä aina kun siihen vaan annetaan mahdollisuus. Jos se saisi itse päättää, niin siellä todennäköisesti vietettäisiin koko päivä.

Nyt siis katsellaan tilannetta taas kaksi viikkoa ja jos kaikki sujuu hyvin, eikä takapakkia tule, niin kuukauden kuluttua käymme lopputarkastuksessa ja sitten tälle episodille saataneen laittaa piste.

Hiljaista pyörälenkkiä illan viiletessä ja uskokaa tai älkää, mutta sen homman tuo kaveri osaa, vaikka itsekin aluksi epäilin sen alkavan jahtaamaan etupyörää. Massaakin on saatu puoli kiloa lisää reilussa kuukaudessa, joten luulisi, ettei ihan heti tulla hirvenvasaksi nimittelemään. Viikonloppunahan sen näkee. Silloin on kaksi näyttelyä peräkkäin ja lauantaina kehässä debytoi myös Nelsonin sisko Lissu, jonka kuontaloa kävin alkuviikosta hieman siistimässä.

Precious Pearl Grande Illusion "Lissu" 9,5 kk

Lissulla on metka karva. Se kasvaa jännästi kerroksittain. Jos kalat olisivat karvaisia, niin ne todennäköisesti näyttäisivät tältä. Karvaa on paljon ja se on hyvälaatuista, joskin vaatii vielä aikaa muuttuakseen karkeammaksi. Nyt siinä on vielä hieman pentukarvan pehmeyttä. Ihana persoona ja tuntuu pysyvän aidattomalla pihalla ihan samalla tavalla kuin Minni-mammakin. 

Minniä olisinkin voinut rutistella vaikka miten pitkään. Kaikki sen ilmeet ja eleet tuntuivat muistuttavan entistä enemmän Nelliä ja koko olemus oli muuttunut jotenkin entistäkin lempeämmäksi. Itku meinasi tulla väkisinkin sitä rapsutellessa. Ja nyt kun näki taas äidin ja pojan saman aikaisesti, niin kyllä tuossa Nelsonin naamassa vaan on niin paljon Ridley-koiria, vaikka vartalon malli olisikin isän puolelta. 

Precious Pearl Copyright "Minni" 5,5 v

25.5.2013 Pokaaleita ja ruusukkeita

Näyttelypäivä pitkästä aikaa koko revohkan kanssa. Onneksi Suvi oli mukana handlerin hommissa vaihdattamassa ja pissattamassa koiria sekä tietysti seurana. Vierähtihän siellä rapiat kuusi tuntia. Olimme nimittäin hyvissä ajoin paikalla ja kehät olivat tuhottoman paljon myöhässä. Onneksi olimme kotinurkilla, joten matka-aikaan kului vaivaiset puoli tuntia.

Nelson pyörähti pentuluokassa viimeistä kertaa, ollen paras pentu ja seuraavan kerran se joutuukin sitten jo junioriluokkaan ja sertin metsästys pääsee toden teolla vauhtiin. Pikku-ukko onkin parantanut esiintymistään kuin sika juoksua, joten hyvältä näyttää siltä osin.

Karin Bergbomin arvostelu oli seuraavanlainen:

"Reipas, ystävällinen pentu. Ei tarvitse kasvaa enää korkeutta. Lupaava pää, kaunis ilme, hyvät korvat, luusto saa vielä vahvistua, hyvin kulmautunut takaa. Hyvä häntä, erinomainen karva, kaunis väri. Antaa vielä korkeajalkaisen vaikutelman. Hyvä ryhti ja liikkeet, miellyttävä luonne." KP ja ROP-pentu

Precious Pearl Gladiator "Nelson" ROP-pentu / best puppy

Nessi putsasi pöydän näyttelyluokkien loppupäästä, ollen paras veteraani. Arvostelu on pakko kirjoittaa tähän, koska en muista koskaan saaneeni näin pitkää ja mairittelevaa arvostelua yhdellekkään koiralleni.

"Erinomaisessa kunnossa oleva, iloinen, reipas veteraani. Erinomaiset mittasuhteet, erittäin kaunis pää ja ilme, tummat silmät, pienet korvat. Erinomainen eturinta ja runko, hyvin kulmautunut takaa, hyvä häntä, erinomainen karva ja väri. Nauttii esiintymisestä, jäntevät liikkeet, hyvät sivuliikkeet, hieman takakorkeutta liikkeessä. Seistessä hyvin kaunis. Onnea omistajalle hyvin hoidetusta veteraanista."  ERI1, SA, ROP-veteraani

Precious Pearl A'Primo "Nessi" ROP-veteraani / best veteran

Fannilla ei mennyt ihan niin hyvin. Pitänee laittaa se maanantaina Nessin tilalle akupunktioon. En tiedä oliko valeraskaudella osuutta asian kanssa, mutta liikkumisesta tuli huomautus, että köyristää selkäänsä ja taka-askel on lyhyt. Kaarin ihmetteli sitä itsekin ja sanoi, ettei oikein keksi selitystä sile, koska koira muuten vaikuttaa olevan rakenteellisesti kunnossa. Ihan sertiin asti tuskin olisimme paremmalla liikkumisellakaan yltäneet, mutta ehkä pykälän tai pari paremmaksi. Nyt siis tulokseksi H, AVO3.

Kaksin verroin kauniimpaa

Päivän saldo

20.5.2013 Mejä ja näytelmätuloksia viikonlopulta ja katsaus tulevaan

Viikonloppu meni ensimmäisen mejä-kokeen merkeissä ja kokemusta karttui jälleen, os ei muussa niin ainakin jäljenteossa. Fanni antoi jälleen näytteen siitä, miten terrieri pystyy näyttämään omistajalleen keskaria ilman, että siihen voi edes puuttua. Koesäännöthän sanovat, että kaikenlainen koiran rankaiseminen jäljellä tai koepaikalla on kiellettyä, samoin kun koiran kieltäminen tai ohjaaminen. Siinä vaiheessa kun rusakonpapanat ja myyränkolon vievät voiton verijäljestä, on omistajan ihan turha kehoittaa koiraa jäljestämään. Tulos on yleensä päinvastainen ja myyränkoloon kaivaudutaan sitä vinhemmalla vauhdilla, niin nytkin. Tässä kuitenkin Markku Huttusen koeselostus, jossa kolmas hukka, kokeen keskeytyminen ja paluu lyhintä reittiä takaisin autolle tapahtui heti ensimmäisen kulman jälkeen.

Alkumakaus nuuhkaistaan. Reippaasti jäljelle, sopivavauhtinen jäljestäjä. Osuuden alkupuoleliskolla loivia kaarroksia jäljeltä ja useita pysähtelyjä. Puolivälissä osuutta poistutaan jäljeltä, eikä palaa ohjaajan kannustuksesta huolimatta. Sama toistuu tovi edettyä, palautus. 1. kulman nopea nuuhkaisu ja seuraavalle osuudelle. Lähes heti poistutaan jäljeltä, myyränkolo kiinnostaa enemmän ja koe keskeytetään. Nuori koira, jolle tehtävä ei oikein selvinnyt. AVO 0  

Parsoneista oli kuitenkin ihan mukava edustus paikanpäällä ja taisipa ykköstuloksiakin tulla jopa kolmelle heistä.

Nelson oli mukana turistiluokassa ja saamassa vaikutteita mejä-tunnelmasta. Fannin laukauksensietotestin jälkeen hain sen autosta kuuntelemaan kolmea muuta testiä. Ensimmäinen testi hieman yllätti pienellä säpsähdyksellä, mutta seuraavista pamauksista se ei ollut moksiskaan. Opastamani jäljen purkuun otin sen myös mukaan ihan sillä ajatuksella, että jos ei muuta, niin saapahan ainakin liikuntaa. Alkumakaus nuuskittiin ja maisteltiin huolellisesti, sen jälkeen alkoi verkkainen jäljestys lähes tulkoon jäljen päällä. Mikäli siltä poistuttiin, niin ihan omatoimisesti palattiin välittömästi takaisin. Vauhti oli sen verran verkkainen, että piilomerkkien kerääminen ei tuottanut vaikeuksia. Molemmille kulmille saavuttiin suorastaan hiipien ja makaukset nuuskittiin jälleen huolellisesti. Ilman eri kehoitusta lähdettiin aina suraavalle osuudelle. Yksi leveä ojanylitys tuotti pientä vaikeutta, Nelsonhan ei ole vielä uinut kertaakaan, mutta kehoituksesta kuitenkin hyppäsi toiselle puolelle. Kolmannella osuudella "hessuhopollamme" selvästi syttyi lamppu päässä ja se mentiinkin jo vauhdikkaammin aina kaadolle saakka. Aikaa tähän retkeilyyn meni kaikkinensa 50 minuuttia, joten ihan koeajan puitteissa emme olisi matkasta suoriutuneet. Näyttö oli kuitenkin sen arvoinen, että kunhan ikä tulee täyteen, niin Fannille suunniteltu kisapaikka vaihtuukin nyt Nelsonille, mikäli tassu vaan kestää.

Siitä puheenollen kävimmekin tänään ortopedillä tassukontrollissa. Toistaiseksi jatketaan samalla linjalla: ei riehumista, ei liito-orava tai muitakaan lentämiseen liittyviä stuntteja, hihnalenkkiä ja rasituksen lisäämistä pikkuhiljaa. Mikäli tilanne ei juhannukseen mennessä parane ja tilanne alkaa junnaamaan paikallaan, harkitaan kirurgista hoitoa.

Nelsonin sisko P.P. Golden Lily depytoi sunnuntaina Jämsän näyttelyn pentuluokassa. Tuomariksi sattui samainen Svante Frisk kuin Nelsonille taannoin. Lili oli kuitenkin luokkansa paras, saaden ykkösen, mutta liian myöhäiseksi jäänyt trimmaus pehmensi turkin ja KP jäi saamatta. Kokemusta karttui kuitenkin sekä koiralle, että ohjaajalle.

Mainittakoon vielä, että Fannin veli P.P. Fatpipe on käynyt virallisissa terveystarkastuksissa ja sekä silmät että polvet on todettu terveiksi. Väinö siirtyi näiden tarkastusten myötä kokonaan Minnan omistukseen.

14.5.2013 Ensikertalainen, toipilas ja liito-orava

Edellisestä päivityksestä on jälleen vierähtänyt tovi. Olenkohan tullut vanhaksi ja hitaaksi, vai kulkeeko tuo aika nykyään nopeammin? Naamakirjakaverit tietävätkin siis jo, että Nelsonin varpaasta löydettiinkin sitten murtuma ja pikkukaveri ehti nilkuttaa jalka lastassa nelisen viikkoa, kunnes kontrollikuvissa heräsi epäily myös toisen varpaan murtumasta. Päästiin sitten ihan ortopedin pakeille ja CT eli tietokonekuvaukseen, jossa 3D animaationa tuli vahvistettua asia todeksi. Kaikessa tylsyydessä pakko sanoa, että kyllä ne on törkeen hienot kuvat verrattuna perinteiseen X-säteeseen.

No, meikäläinenhän oli jo tehnyt omat johtopäätelmänsä ennen kuvausta ja ottanut tassusidoksen kokeeksi pois jo edellisellä viikolla ja todennut ontumisen niin marginaaliseksi, että uskaltauduimme ensimmäisiin näytelmiin.

Viikonlopulle ajoittuikin peräti kaksi pentunäyttelyä. Ihka ensimmäinen näyttely Helsingin ryhmiksessä 27.4 korkattiinkin todella mallikkaasti. Nelson voitti sekä kilpakumpaninsa, että narttujen ykkösen, sai KP:n ja oli siten ROP-pentu. Tuomarina charmantti englantilaisherra William Browne-Cole, jonka arvostelu oli seuraavanlainen:

Very promising. Pleasing head shape. Dark, expressive eyes. Exelent topline & set on. Moved very well both ways.

Seuraavana päivänä Lahdessa Svante Friskillä oli tiukempi linja, eikä kunniapalkintoa herunut, joten pentujen ROP-titteli jäi jakamatta. Tuomarilla ja kehäsihteerillä ei myöskään tuntunut olevan yhteistä kieltä, sillä arvostelu on niin käsittämätöntä siansaksaa, ettei siitä ota tolkkua. Svanten suusanallisesta ervostelusta irtosi kuitenkin kommentti "looks like a moos" eli näyttää hirveltä! Kehitys siis siinä vaiheessa, jolloin jalat ovat kasvaneet pituutta, mutta kroppa ei ole vielä saanut massaa. Eiköhän se aika tee tehtävänsä sen asian suhteen kunhan päästään taas kunnolla lenkille.

 

Nelson ROP-pentu, 7 kk

Maanantaina oli sitten paluu todellisuuten, kun kävimme siellä CT-kuvauksessa. Mutta kuten sanottua, ortopedi oli samoilla linjoilla minun kanssani ja oli sitä mieltä, että kun koira ei kerran merkittävästi onnu, niin eletään oireiden mukaisesti ja aletaan pikkuhiljaa lisäämään rasitusta. Tarkoittaa siis edelleen leikkikieltoa ja lenkkejä hihnakontrollissa.

Viikko sujuikin ihan mallikkaasti, kunnes omaa tyhmyyttäni annoin Nelsonin olla vapaana omalla pihallamme, sillä seurauksella, että sitruunaperhonen hypnotisoi Nelsonin kuvittelemaan olevansa joko sukulaissielu tai vähintäänkin liito-orava ja hyppäämään sen puolitoista metriä korkean penkereen alas. Ei auttanut komennot saatikka muu huutaminen. Niin loikki iloisesti poika perhosen perässä, mitään muuta näkemättä kuin joku olisi vetänyt kuonoon asennetusta näkymättömästä narusta.

Illalla ontuminen olikin jälleen sitä luokkaa, että pentukurssi oli pakko skipata. Nyt on taas eletty hiljaiseloa rasituksen suhteen. Huomenna mennään akupunktioon ja ensi viikolla kuulemaan lääkärin nuhteet ja jatkosuunnitelmat. Ontumista ei nyt kuitenkaan tällä hetkellä ole havaittavissa. Tosin liitelytkin on jätetty se paremmin hallitseville. 

1.4.2013 Angry birds, horny girls ja kovaa peliä Mankalassa

Niin, naamakirjassa vierailleet tietävät siis jo sen, että Nessi kävi leikkauksessa, jotta elämä kahden narttukoiran ja yhden teiniuroksen kanssa olisi helpompaa. No, itseasiassa ihan näin heppoisilla perusteilla ei leikkauspäätöstä tehty. Juoksut ja valeraskaudet eivät ole olleet ongelma minulle, mutta Nessi on alkanut kärsiä niistä vuosi vuodelta yhä enemmän. Yleensä aina aurinkoinen ja iloinen koira muuttuu jo hyvissä ajoin ennen juoksujen alkamista masentuneeksi, väsyneeksi ja ärtyisäksi. Sitä jatkuu sitten niin kauan kunnes valeraskaus on ohitettu eli reilut 4 kuukautta. Väliin jääkin hyvässä lykyssä pari onnellista kuukautta, kunnes koko rumba alkaa jälleen alusta. Ja kun ikää alkaa nessilläkin jo olemaan, niin lisäpeikkona kummittelee tietysti ne kohtutulehdusriskit, jotka ovat jo sinällään vaarallisia, saatikka sitten jos leikattavana on iäkkäämpi koira. Nessin tapauksessa poistettiin ainoastaan munasarjat. Se on nykytrendi siinä tapauksessa, että kohtu on moitteettomassa kunnossa. Leikkaus muistuttaa paljolti tähystystoimenpidettä, sillä munasarjat voidaan poistaa muutaman sentin viillosta. Toipuminen on nopeampaa, haavakipu vähäisempää ja riskit, että vaurioitettaisiin virtsarakkoa tai sulkijalihasta, pienemmät. Kohtutulehdukset ovat suoraan riippuvaisia munasarjoista ja jos niitä ei ole, niin ei tule kohtutulehduksiakaan sanoi tiineyksiin ja lisääntymisiin erikoistunut eläinlääkäri Merja Dahlbom. Kohtu surkastuu vuoden sisällä olemattomiin. Meillä Nessi toipui todella hyvin. Nukutusaineista selvittyään se ei vaikuttanut kipeältä ollenkaan. Varmuuden vuoksi annoin sille kuitenkin kipulääkettä kahtenä päivänä leikkauksen jälkeen. Kolmantena käytiin jo normilenkillä ja neljäntenä päivänä Nessi päätti riisua haavaa suojanneen bodyn. Uutta en edes viitsinyt viritellä, sillä tulin siihen tulokseen, että eihän sectiohaavojakaan pysty mitenkään suojaamaan pentujen aikana, eivätkä nekään yleensä tulehdu.

Not so angry kuitenkaan :O)

Jostain kumman syystä tästäkin bodysta onnistuttiin syömään nepparit isännän vahtivuorolla. 

No, jotta elämä ei kävisi liian tylsäksi (mitenkä se voisi olla edes mahdollista kolmen parsonin perheessä), niin Fanni aloitti tietysti juoksunsa meidän kaikkien ja etenkin Nelsonin suureksi iloksi tai tässä vaiheessa vielä suureksi hämmästykseksi. enemmän tuntuu vielä kiinnostusta herättävän nuo Fannin pitämät housut kuin se mitä sieltä sisältä löytyy. Ja kaiken kukkuraksi Nelson on ontunut toista etujalkaansa kohta viikon. Aloitti sen sopivasti ennen pääsiäispyhiä, joten emme ole päässeet lääkäriinkään sen vuoksi. Täytynee kuvauttaa, koska mitään selitystä en sille löydä. Ei löydy haavoja tassusta eikä muutakaan selitystä, joten kai siellä on murtuma. Pelkkä venähdys olisi kaiketikin jo parantunut.

Loppuun jotain positiivistakin. Ihania pääsiäskuvia Nelsonin Minni-mammasta ja Lissu-siskosta.

Lissu 6 kk ja Minni-mamma

Olis ollut niin kiva rajata tähän kuvaan pelkästään Lissu, mutta tuo Minnin ilme on niin paljonpuhuva, että en kertakaikkiaan pystynyt jättämään sitä pois kuvasta.

Jii...haaa

P.P. Grande Illusion 6 kk

Pitkät on sääret tälläkin tytöllä ja kulmaukset yhtä mielettömät kuin muillakin pennuilla. Sarin trimmeri on käynyt mitä ilmeisemmin napsimassa liiat villat pois kummaltakin tytöltä. Täytynee mennä katsastamaan ihan livenä tuo ihanainen kaksikko.

Meillä jatkuu kova koirakoulu edelleen. Nelson alkaa pikku hiljaa päästä jyvälle, Fanni vastustaa eniten ja Nessi on ihan kysymysmerkkinä, että what the f...? Siis pitääkö mun todella odottaa ulospääsyä, ruokaa, portin takaa poistumista, jne. Kyllä! Samat säännöt kaikille. Nelsonin kanssa päästiin onneksi samalle pentukurssille, jossa aikoinaan käytiin Fannin kanssa. Tosin se alkaa vasta parin viikon kuluttua. Siihen asti treenataan city-kävelyjä, joilla suurin haaste ei enää olekaan autot, vaan naakat ja varikset. Lenkille lähdettäessä vakiovarustukseeni kuuluu nykyään namipalojen lisäksi myös vesipullo. 

Ja loppuun vielä ne jo aiemmin lupaamani kuvat Sirusta ja Nelsonista. Ja ihan vaan sivulauseena, että miksi ei kukaan ole aiemmin sanonut, että puhelinta voi käyttää modeemina nettiyhteyden luomiseen. Mitään muuta hyvää en ole tuosta Nokian Lumiasta keksinytkään, mutta nettiyhteys pelittää täysillä sen ansiosta ja muilla "mokkuloilla" joutaa heittämään vesilintua :O)

Nelson ja Siru

Vauhtia piisaa

Ota kiinni, jos saat

P.P. Globe Hope "Siru" 5,5 kk

 

5.3.2013 Studioposeerauksia ja kyläilyä

Kävimme Nelsonin kanssa pari viikonloppua sitten kyläilemässä Siru-siskon luona Voikkaalla ja samalla vertailemassa kehityskäyriä. Siru oli juuri niin kaunis kuin aiemmin lähetetyt kuvat kertoivatkin. Sillä on tavattoman kaunis pää ja ilme ja runko kuin agilitykoiralle luotu. Kulmauksia löytyy vähintäänkin saman verran kuin velipojalta ja virtaa aavistuksen verran enemmän :O) Säkäkorkeutta on kertynyt nyt noin 33cm. Kuviakin tuli napsittua, mutta tietysti johto, millä ne voisi kamerasta tietsikalle siirtää on kateissa tällä hetkellä. Kerrankin kun olisi ollut aikaa. No, kuvat laitetaan tänne kyllä jossain vaiheessa.

Saimme vihdoinkin myös aikaiseksi käydä näytillä Raisiossa ja kuinka ollakkaan Markon kamera paukutti taas siihen malliin, että "muutama" ihan mallikaskin otos osui joukkoon. Enemmän haastetta tuotti pikku-ukon hännän pysyminen ylhäällä kuin esimerkiksi poseerausasennon pitäminen. Harjoitusta tarvitaan kummassakin, mutta alku vaikuttaa ihan lupaavalta. Kuvat kertokoon puolestaan, millainen veijari meillä on kasvamassa:O)

Terve kaveri! Leikitäänkö?

Ai ei! No osaan mä yksinkin :O)

Precious Pearl Gladiator "Nelson" 6 kk

Säkäkorkeutta tällä pikku-ukolla on tällä hetkellä ihanteelliset 36 cm ja painoa 7 kg. Toivottavaa tietysti olisi, ettei korkeutta karttuisi enempää ja hyvällä mallilla siinä suhteessa ollaankin, sillä onhan kaverilla kuitenkin ikää jo kohta se 6 kk.

Vaikka heppuli onkin itse rauhallisuus, niin nyt eletään sitä ikävaihetta, että kaikki imuroitavissa olevat vaikutteet tarttuvat kuin takiainen turkkiin. Pääkaupunkiseudulla eläminen ei ole sopinut oikein kenellekään ja aina touhukas Fanni on nyt ollut entistä enemmän kiihdyksissä vilkkaassa ympäristössä. Se on tietysti vaikuttanut paitsi Nelsoniin, niin myös hihnan toiseen päähän ja kierre onkin ollut valmis. Sillä seurauksella, että lenkkeilyt ovat olleet aika mahdottomia toteuttaa kolmistaan ja Nelson on oppinut jahtaamaan autoja.

Sen verran konkari olen kyllä näissä koiratouhuissa, että ymmärsin tarttua härkää sarvista heti kättelyssä ja eilen käväisimme koiranomi Hanna Hautamäen vastaanotolla Liedossa (http://all4dogs.nettisivu.org/). Täytyy kyllä sanoa, että kyllä osasi Hanna hommansa. Muutama yksinkertainen neuvo ja koiran oikea-aikaisen palkkaamisen opettaminen tekivät ihmeitä. Ja minäkin kun olen mukamas tiennyt missä vaiheessa se palkkaaminen on tehtävä!!! Kyllä oli rentouttava iltalenkki hihnassa vetämättömien koirien kanssa. Melkein tunsin itseni Cesar Millaniksi kävellessäni hihnat löysällä ja Nelsonin suorastaan kerjäävän ohjeita siitä, miten autot ohitetaan kiihtymättä.

Nyt voin hyvällä omalla tunnolla suositella koiranomin vastaanotolla käyntiä, mikäli kukaan tuntee piston sydämessään siinä kohtaa kun alkaa miettimään olisiko oman koiran käyttäytymisessä jotain parantamisen varaa, millä kaikkien elämä saataisiin helpommaksi. 50 euroa oli pikku summa siitä hyödystä minkä sain. Loppu on vain kiinni itsestä js siitä, miten saan Juhan valjastettua mukaan saatuihin ohjeisiin.

Lahden seudulta Hanna suositteli koiranomiasioissa Korkeavire- nimistä paikkaa (http://www.korkeavire.com/index.html). Hinnat näyttäisivät olevan siellä tuplaten kalliimmat, mutta mitäpä sitä ei koiransa vuoksi tekisi :O)

31.1.2013 Päivittelyä ja päivittelyjä

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Vuodenvaihde on aina painajainen meikäläiselle, joka on riippuvainen Kotisivukoneen lähes automaattisesta sivustojen teosta. Joitakin nörttiominaisuuksia kuitenkin aina vaaditaan sivustojen luomiseksi ja siinä onkin sen verran haastetta ohjeistuksen muututtua, että suoraan sanottuna uuden Kuulumisia valikon luominen on kestänyt tuskastuttavan ja luvattoman pitkään. Nyt sain kuitenkin jälleen rautalankaversion ohjeista ja pienen taistelun jälkeen kaiketikin onnistuin.

Pikakelauksella siis kuulumisia tähän alkuun. Kuten valveutuneet parsonistit ovat jo varmasti lukeneet, niin rotumme edustajille on jälleen kehitetty uusi DNA-testi yhden sairauden poissulkemiseksi, eli LOA-testaus.

Myöhään puhkeava ataksia (Late onset ataxia, LOA) on parsonrussellinterriereillä esiintyvä sairaus, joka näkyy liikkeiden koordinaatiovaikeuksina ja tasapainohäiriöinä. Sairaus puhkeaa yleensä 6kk ja 1 vuoden välissä. Sairaus on etenevä ja siihen ei ole parannuskeinoa. Sairastuneet koirat joudutaan usein lopettamaan inhimillisin perustein kun niiden elämänlaatu heikkenee.

Isobritannialainen tutkimuslaitos AHT on tutkinut parsonien ataksiaa, ja sairauden puhkeamiseen liittyvä geenivirhe on nyt löydetty. Jos koira saa tämän virheellisen geenin sekä emältään että isältään, se sairastuu erittäin todennäköisesti ataksiaan.  DNA-testillä, koiran perimästä voidaan selvittää onko se sairauden suhteen normaali (CLEAR), kantaja (CARRIER) vai sairas (AFFECTED). Kun pentueen toinen vanhemmista on testattu terveeksi, eivät sen pennut voi sairastua tämän geenivirheen aiheuttamaan ataksiaan. 

Meidän joukkomme kävivät tässä testauksessa 9.1. Sekä Nessi, että Fanni todettiin tämän geenin kantajiksi (CARRIER). F-pentueen muille jäsenille tiedoksi, että pentueen isä Amos on geenin suhteen normaali (CLEAR), joten pennut voivat olla korkeintaan kantajia. Ei siis huolta sen suhteen. Nelsonin testitulos oli myös normaali (CLEAR), samoin kuin samalla reissulla nähdyn Topin (P.P.Casanova). Mikäli paikkakunnallanne järjestetään vielä joukkotestauksia (tiedotukset löytyvät PRT ry:n foorumilta), niin menkää ihmeessä. G-pentujen omistajille tiedoks, että Leo-isukki on testattu geenin suhteen normaaliksi, joten vaikka Minniä ei ole vielä testattu, niin voitte olla huoleti.

No pennuthan ovat tietysti kasvaneet ja heidän kehityksestään ollaan odotettu kuumeisesti tietoja jopa rapakon takaa Ruotsista. Tässä vaiheessahan on menossa purukaluston vaihto pykälää suurenpaan ja välityksiä on lisätty myös tuonne nelivetopuolelle. Kaikki ovat kuitenkin pysyneet sopusuhtaisina, mitä nyt pientä huolittelua tuon karvankasvun suhteen olisi tiedossa muutamille.

Tässä nyt ihan virallisia tietoja myös kuvallisessa muodossa. Sijoituspentu Lissu kertoi kuulumisistaan tähän malliin:

Heippa Kirsi,
mulle kuuluu tosi hyvää. Mä oon kasvanut jo aika isoksi tytöksi, ja siks kai toi emäntä kutsuu mua välillä honkkelikoiveksi. Säkäkorkeus on siis n. 31 cm, paino 5,1 kg.
Ja sit mä oon kuulemma oppinut jo sisäsiistiksi, mikä lie juttu se sitten onkaan.
Mä rakastan noiden ihmislasten roskiksilla käyntiä, sieltä on joskus jotain herkkua löytynyt. Saattaa olla sitten syy siihen, että mulla oli viime viikolla vähän maha kipeä. Oksensin ja maha oli ripulilla. Mutta onneksi se meni pian ohi. Toinen ihan ykkösjuttu on saunominen, se on niin kivaa. Mutta en saa vaan kovin kauaa vielä siellä olla ja itse kyllä lähden pois kun liian kuuma tulee.
Mä oon lenkillä tosi reipas ja haluaisin kovasti tervehtiä kaikkia vastaantulijoita, mutta kaikki ei kuulemma oo mun kavereita, sanoo emäntä. Parasta on tuolla metsälenkillä, kun saa juosta mamman kanssa irti. Mä en vaan tajuu tota sen kepin kanssa vouhkaamista. Mutta jääkökköjen perässä on kiva juosta kilpaa luistinradalla.
Perjantaina meidän tontin viereen pellolle oli ilmestynyt hiihtolatu ja lauantaina päästiinkin mamman kanssa mukaan, kun emäntä ja isäntä laittoi jotkut ihme vempeleet jalkaan ja lähti suihkimaan. Saatiinkin juosta koko matka mukana irti, kun ei näkynyt ketään muita hiihtäjiä.
Ruuan mä saan vielä 3 kertaa päivässä, mutta mun mielestä se pitäis tarjoilla ainakin 6 kertaa :)

Terkkuja sinne Nelson-veikalle ja Nessille ja Fannille ja Juhalle. Muutama otos on tuossa liitteenä.

terveisin Lissu Lisbet Liisukka Minnin tytär

P.P. Grande Illusion "Lissu" 4,5 kk ja P.P. Copyright "Minni"

Kovin on vielä totisen näköistä tämä pönöttämään opettelu. Mutta mitäs tykkäätte nassusta? Eikö vaan olekin aika söpö!

Seuraavana esittelyvuorossa P.P Globe Hope eli Siru. Siru on tällä hetkellä n. 31 cm korkea ja painaa 5 kg. Karva on pysynyt edelleen sileänä, mutta kuten kuvista näkee, niin kevätaurinko on tehnyt taikojaan ja "pisamat" puskevat esiin melko vahvasti. Mutta kaunishan se on rungoltaan ja päästään kuin mikä ja vaikka viestissä sanottiin, ettei poseerausasennossa malteta pysyä kuin nanosekunti, niin hyvin on osunut kameramiehen liipasinsormi kohdalleen.

Ja katsokaapa noita tassuja. Siinä näkee, mitä tarkoitetaan sillä että parsonin tassun tulee olla pyöreä ja tiivis kuin kissalla.

P.P. Globe Hope "Siru" 4,5 kk

P.P. Golden Lily "Lili" on kyllä tunnistettavissa sukulaiseksi kuvia katellessani. Oikealta puolelta se on kuin veljensä Nelson ja vasemmalta kuin Lissu. Myös Lili painiskelee samassa luokassa siskojensa kanssa. Säkäkorkeutta sille on kertynyt n. 32 cm ja painoa viime punnituksella 4,7 kg. Karvanlaadultaan se on selkeästi broken. Lili viihtyy ulkona ja erityisesti lumenkaivuuhommat ovat sille mieleen. Tässä pönötyskuvan lisäksi kuva myös yhteispotretti Rodin kanssa.

P.P. Golden Lily "Lili" 4,5 kk

Lili ja P.P. Adonis "Rodi" 9,5 v

P.P. Guiding Star "Kiira 4,5 kk ja "Ninde"

Aina ei kaikki suju ihan niin kuin Strömsössä ja yhdellä pennuista eli P.P. Guiding Star "Kiiralla" on ollut pissaongelmia. Virtsan ph on ollut jostain syystä liian korkealla ja nyt moninaisten vaiheiden, tutkimusten ja ruokavalion ansiosta se on saatu laskemaan viiteen. Korkea ph arvo on aiheuttanut virtsakiteiden muodostumista ja ne voivat tietysti pahimmassa tapauksessa aiheuttaa tukoksen. Myös jatkuvat pissatulehdukset ovat olleet sen riesana. Mitään rakenteellista vikaa ei ole löytynyt, vaan selitys on ollut sama kuin joillakin ihmislapsillakin, eli että jotkut vaan herkemmin sen saavat kuin toiset. Toivotaan, että vaiva noudattaa ihmismäisiä tapoja senkin suhteen, että helpottaa iän karttuessa.

Kaikesta huolimatta Kiira on kuitenkin kasvanut ihan samaan malliin siskojensa kanssa eli säkäkorkeutta on 32 cm ja rapiat ja painoa n 5  kg. Kuvamateriaalia ei ole juurikaan käytettävissä kuin yhden multimedian verran ainakaan tässä vaiheessa. Toivottavasti saan niiä pian lisää.

Pahnan pohjimmainen on siis Nelson. Meidän ukkelimme ja pikuinen poika, joka vihdoinkin tunnistaa nimensä, mutta omaa ihan yhtä huonon kuulon kuin Nelli-mamma. Tavattoman kiltti se kylä on, mutta niin jääräpäinen kuin vaan terrieri voi olla. Luonteessaan sillä on kyllä sekoitus Nelliä ja Minniä. Minkäänlaista sähäkkyyttä en ole siinä vielä havainnut. Kaverihan liikkuukin kuin jotkut "jou-mään" räppärit. Puuttuu enää ne löpöttävät housut ja liian iso lippis. Se hyvä puoli siinä tietysti on, että trimmamisen kanssa ei ole mitään ongelmia, paitsi tietysti se, että heppuli mieluummin makoilisi senkin ajan. Autoihin sillä on viha-rakkaussuhde: autossa oksennetaan lähestulkoon joka reissulla. Oli sitten syöty tai ei. Jossain vaiheessa yhdestä luontaistuotteesta oli apua, mutta nyt tuntuu, ettei siitäkään. Kädet vaan kyynärpäitä myöten ristiin ja toivomaan, että tämäkin on niitä vauvojen vaivoja. Tiedä sitten siitäkö johtuu, vai mistä, mutta autot aiheuttavat siinä primitiivireaktion lenkillä ollessa vinkumisen muodossa. Mitä harvemmin niitä tulee vastaan, niin sitä suurenpi meteli. Kaupungissa ärsyketulva on niin suuri, ettei kapasiteetti riitä joka biilille.

Pönötystä on harjoiteltu, mutta häntää ei osata vielä pitää ylhäällä. Jostain syystä Nelson mielellään kulkee sisälläkin häntä laskettuna. Laiskuutta vai energiatalouden säätelyä???

 

Anna nyt se nami

P.P. Gladiator "Nelson" 4,5 kk 34 cm ja 6 kg

Niin ja lopuksi vielä kuulumisia Fannin Otto-veljestä P.P. Fantom, joka oli käväissyt virallisessa polvi- ja silmätutkimuksessa 14.1, saaden puhtaat paperit silmien ja polvien suhteen, jotka olivat 0/0. Esimerkillistä toimintaa, kiitos!